Viimeisellä kesälomaviikollani muistelen haikeana loman hauskoja tapahtumia ja reissuja. Miten nopeasti se kesä sitten vilahtaakin, vaikka upeista ilmoista saatiin nauttia kuukausitolkulla. Kyllä minä syksyäkin rakastan ja odotan, mutta en pistäisi vastaan, vaikka saisinkin siirtyä ajassa kuukauden taaksepäin. Silloin kesäloma kolkutteli ovella ja minä pakkasin kassejani sekä juhlaa että metsäretkeä varten. Ja niin mieluusti voisin elää tuon kaiken kertauksena uudelleen...

Loman alkuun valmisteltiin ja vietettiin ihanan ystäväni rippijuhlia. Leivottiin, siivottiin, suunniteltiin ja juhlan saapuessa nautiskeltiin. Elokuun ensimmäinen sunnuntai tarjosi parastaan; päivä oli kaunis ja helteinen, musiikki ja laulu kaikusivat ulkoilmassa, kakut maistuivat herkullisilta ja ihmiset viihtyivät.

Itselläni päällä verhoista ommeltu juhlamekko, joka pienten vaikeuksien jälkeen onnistui ihan mukavasti. Myös rippilapsi on ommellut turkoosin mekkonsa itse! Aika näppärä tyttönen :) Näiden tyttöjen kanssa ystävyys on jatkunut jo reippaasti yli kymmenen vuotta, mun "siskokullat" <3

Lahjaksi vietiin tällainen punainen, suuri ja täysin uudenveroinen kattila.

Juhlien jälkeen sama porukka (+ perheen miesvahvistukset)  vaihtoi tunnelmaa ja alkoi valmistautua Kuusamon vaellukselle, Karhunkierrokselle. Lähes viikon mittainen reissu telttamajoituksella vaati pientä suunnittelua ja ruokalistoja väännettiin innolla. Pikkukoira testaili huolella makuualustan toimivuutta ;)

Itse reissulle en uskaltanut ottaa isoa kameraani mukaan, vaan lykkäsin taskuun vanhan pokkarini. Muutaman kuvan sillä sai otettua ennen akun loppumista. Kuvat eivät kuitenkaan välitä tunnelmia tai maisemia, ne on koettava itse. Ja kyllä Kuusamo ja luonto lumosi. Ehdottomasti suosittelen kaikille! Ne viisi päivää, jotka vietimme metsässä oli fyysisesti raskaat, mutta erittäin palkitsevat ja ihanat! Ja nuorin joukostamme, urhea 9-vuotias kummipoikanikin veti miehen lailla tuon 60 km kävellen (rinkan kanssa!) ja 25 km meloen. Hatunnoston paikka.

Kesän upein luontonäytös saatiin kokea, kun illalla vaaran takaa nousi hurja ukonilma ja lähes kahden tunnin ajan salamat sinkoilivat taivaalla ristiin rastiin hurjan jyrinän kera. Me kuusi ahtauduimme puukatokseen sadesuojaan ja seurasimme näytöstä!

Neuloja ikuistettiin myös puikkokämpän luona :)

Kuusamon jälkeen matkani suuntasi Riikaan, Latviaan. Reilun kolmen päivän aikana ehti nähdä paljon! Vanha kaupunki upeine kirkkoineen, rakennuksineen ja puistoineen oli todella viehättävä. Myös Jurmalan kuuluisa 30 km hiekkaranta yhdistettynä hurjiin hellelukemiin sai tuntemaan olonsa ihan aurinkomatkalaiselta.  Toki melko läheltä löytyi myös ankeampia seutuja, mutta pääosin Riika yllätti positiivisesti kauneudellaan. Päivät kuluivat kujilla kävellessä, kanavaristeilyllä ja kahviloissa (voi sitä herkkujen määrää!). Suosittelen myös tätä kohdetta, lentokin kesti vain 40 min!

silta, johon rakastavaiset jättävät nimillään varustetun lukon ja heittävät avaimen virtaan ikuisen liiton varmistamiseksi.

Myös täällä ukkoskuurot yllättivät välillä kesken helteen ja paisteen

kissoja kaupunki oli pullollaan, useimmat lepäilivät kahviloiden läheisyydessä

kissatalon pyllistevät kissat

Tuntuu niin hupaisalta, että vasta alle kaksi viikkoa sitten hikoilin tuolla Riikan rannalla ja nyt istun villasukat jalassa tässä koneella, sinapinkeltainen rouhean ja syksyisen oloinen villatakintekele lähes valmiina sylissä.

Muitakin valmiita on kuvaamatta, joten ensi kerralla jo asiaa neuleista :)