Innostuin eilen näpertelemään kaikkea minulle kuulumatonta käsityön saralta. Ja se oli tosi kivaa ja innostavaa vaihtelua! Tarttis ehkä useammin vaihtaa puikot koukkuun tai neulaan. Olin kangaskaupassa ostamassa satiininauhaa yhteen tulevaan projektiin (joo, mäkin olen koukkuuntunut satiinauhan käyttöön ;) ja siellä nappien ja nauhojen keskellä ajattelin kokeilla tekaista muutaman yo-yon. Näitähän on ihmiset ympäri blogilandian tehneet innoissaan ja täytyy myöntää että addiktoivaa puuhaa oli. Nyt kasassa on muutama koriste mm. takkien rintapieliin.

775309387_ec4d55761e.jpg?v=0
Värit on aivan kalpean apaattiset; luonnossa ihanan suklaanruskea vuorisilkki näyttää kuvassa harmaalta ja vaaleanvihreä-beige raidallinen kangas ei erotu yhtään. No minkäs teet kun sataa ja on harmaata. Ylhäällä vasemmalla oleva päätyy omaan takkiini ja äippä toivoi tuota keltaista omaansa. Näitä saattaa syntyä lisää kun pääsen kotiin omille kangastilkkuvarastoilleni...

Näiden lisäksi mä olen virkannut! Siis mähän en osaa/jaksa/viitsi opetella virkkausta, mutta toisinaan innostun kunhan materiaalit on tarpeeksi järeät, eli iso puikko ja matonkudetta. Matonkude on ostettu torilta jo monta aikaa sitten ja eilen harrastettiin yhteisvirkkausta Villapatalaisten kanssa nurmikolla istuen. Ohje on uusimmasta SK:sta, tosin ohjeen kirjoittajalle ei hyvä heilahda, sen verran virheitä ja huonosti selitettyjä kohtia löytyi. Onneksi kahdet aivot ovat ainakin vielä onnistuneet luomaan ratkaisut kinkkisten paikkojen kohdalla. Tässä kohtaa mennään, lopputuloksen pitäisi muistuttaa isoa pitsiliinaa. Noin kahdessa tunnissa syntyi tämä ja lisäksi keinutettiin keinua, vaihdettiin vaippaa ja koitettiin ohjailla lapsia leikkimään keskenään. Siinä sivussa lapset ehtivät täyttää leikkimökin ruoholla, heitellä hiekkaa ja kaataa sadevedet lisäpainoksi (kylmäksi sellaiseksi) vaippaan.

775309503_164a6c08a5.jpg?v=0

Neulomuksista tällä erää puikoilla Blossom ystävän tulevalle tyttärelle.