Aamulla olin tehokas; sain pyykättyä ja tehtyä itelleni ruokaa taas moneksi päiväksi eteenpäin. Sit päätin alkaa kutomaan ja tällä kertaa aattelin jatkaa tätä alkutekijöihin jäänyttä vauvaneuletta. Leskenlehtihuivini on suunnilleen puolessa välissä, sen tekeminen on edelleen kivaa, paitsi eilen kun onnistuin saamaan sen helpon mallikerran väsyneenä väärin tehtyä ja opein ettei tota alpakkaa ja pudotetttuja silmukoita oo helppoa eikä kivaa purkaa...(mä harrastan näköjään taas tällasii pitkii lauseita). Aloitin ton vauvajutskan kutomisen päivällä mun makkarissa kun siel oli kaikista valosinta ja lopulta huomasin et olin istua kököttänyt monta tuntii putkeen sängynlaidalla vaik parempia ja selkäystävällisempiäkin paikkoja ois huushollista löytynyt... Niin se aika kuluu huomaamattaan vähän huonommassakin paikassa kun on kivaa tekemistä. Mun lempikutomispaikka on mun vanha pieni löhösohvani ja sen neulomisominaisuudet parani pari viikkoa sitten huomattavasti kun mun isä totesi, "et jos sä tässä kudot niin silmäthän siinä menee pilalle ku on näin huono valaistus". Mää raahasin siihen sitten lampun ja katos vaan kun homma rupes luistaa paremmin... Tässä kasan keskellä mä siis tänään väkersin
64771.jpg
Tossa näkyy mun ihana päiväpeitto minkä joku taitava on kutonu. Mä oon ostanu sen kirpparilta vuosia sitten.

Äskettäin sain valmiiks ton takin, siinäkin oli kyllä pieni vastoinkäyminen. Tein nappilistan ja pääntienreunan liian vähällä silmukkamäärällä ja sehän kiristi ja veti koko takin kokoon. Laiskana purkajana mä aattelin höyryttää sen oikeen kunnolla ja koska toi on 100 % villaa niin kosteena saan sen venytettyä hyväksi...ei kun tuumasta toimeen ja se reunus venyikin hyvin. No, parin minuutin venytyssession jälkeen se kiristi vieläkin ja lisäsin vähän voimaa sillä seurauksella että "RIPS" kuului ja lanka katkes. Mä säikähdin et sain koko systeemin rikki, mut onneks se oli vaan se reunus mikä hajos. Sitten vaan loputkin purkamaan pois ja uusi reunus isommalla silmukkamäärällä tilalle ja olihan se tulos paljon parempi. Ehkä mä ens kerralla jo puran ja teen uuden ennenkun ruven muokkaamaan epätoivosesti. Napit tosta takista puuttuu, täytynee lähteä nappikaupoille ja langanpäitten päättely jää kanssa tulevaan.

64761.jpg
lankana oli siis Novitan wool, menekki 150 g  ja toi koko on noin 60 cm. Värit vääristyy vähän kuvassa, luonnonvalkoista ja lehmuksenvihreää. Takin tuleva saaja on työkaverin masuasukki, joka syntyy vasta syyskesällä.

Mä oon ihmetelly lankoja jäjestellessä mun aiempaa värimakuani. Mä en oo oikeen koskaan osannu pitää sinisiä neuleita, mut silti oon aikojen alussa haalinut kaupasta sinisiä kesätoppilankoja niin kun nyt esimerkiksi nää veljekset, jotka kiikkuu mun keinutuolissa

64769.jpg
Nää veljekset on tullu mun luo Somerolta (samasta Someron langasta kun palmikkotopinkin langat)ja nää on jo kaikki aika iäkkäitä. Näillä ei oo kauheesti kysyntää ollut, vois ehkä jopa sanoo et nää kaverit on vähän syrjäytyneitä, mut tänään niille tuli uutta toivoa tulevaisuuden suhteen kun luin tän jutun.
Kiitos Askartajattarelle kun annoit näille veljille toivoa... Voi olla että tapaatte ne jonkun ajan kuluttua eri sävyisinä vihreinä ja silloinhan niistä voi tulla mitä vain... Kyllä taas on kivvaa kun saa uusia ideoita muilta, ihanaa!!!

Huomenna tieni johtaa ystävän karitsoja kattomaan ja yövuoroon töihin (saas nähdä ehdinkö yhtään kutomaan tai uskallanko, kun toi virheiden määrä on väsyneenä aikast paljon suurempi ;)

(Mä isonsin vähän fonttikokoa niin on kivampi lukea...)