Viime vuoden viimeinen työ, joka pingottui mittoihinsa tämän vuoden puolella, oli tämä Eliina huivi. Ihastuin malliin ja halusin tehdä sen yhdelle tärkeälle ihmiselle lämmikkeeksi ja piristeeksi. Tästä piti tulla kaulahuivikokoa, mutta toisin kävi. Tähän mahtuu hyvin kääriytymään, joten huivi sopii siis kesäjuhliin mekon kaveriksi ja kaulan ympärille moneen kertaan kierrettäväksi.

 

Huivia oli ihana neuloa; alku oli telkkarineuletta parhaimmillaan ja lopussa pitsi kehystää huivin kauniisti. Reunus pääteltiin virkkaamalla, jolloin siihen saatiin kauniit "lenkit" pitsin jatkoksi. Tykkäsin tavasta, ja varmasti kokeilen sitä vielä joskus uudelleenkin.
Sivilla on kyllä lyömätöntä huivilankaa, pehmää ja laskeutuvaa. Ei kutita, mutta lämmittää. 

Kuvat valitettavan tummia eivätkä tee oikeutta huiville tai sen värille, mutta ulkona oli NIIN kylmä, etten voinut säädellä kameran kanssa kauaa. Piti vaan ladata, juosta poseeraamaan ja toivoa parasta.
Huivi matkaa uudelle omistajalleen ensi viikolla, kun kerkeän postiin asti.

Päälläni on muuten pari vuotta enb (=ennen neuleblogia) tehty villahame isoveljestä. Todellinen hittituote kotivaatteena näillä pakkasilla :)