Peiton tein viidestä pitkulaisesta kaitaleesta, ja piilottaakseni saumat ompelin taakse vihertävää pehmeää trikoota. Sen jälkeen virkkasin vielä pylväitä muutaman kierroksen peiton reunoille. Peitosta tuli muuten ihan ookoo, mutta neulomuksen ja trikoon yhteenliittävä sauma on takana rumannäköinen. En ole vielä varma annanko tätä ystävälleni vai mitä teen. Pehmoinen se on ja muuten ihan käypä pieni torkkupeitto.
Värimaailma on melko miehekäs, tiedän. Olemme ystäväni kanssa leikkineet töissä ultraäänikoneen kanssa ja molemmat päätyneet samaan lopputulokseen. Pojalta näyttää.

Nyt aurinko pilkistelee sen verran innokkaasti verhojen välistä, että metsä kutsuu taas. Rentouttavaa sunnuntaita!