Sopivasti syksyn kirpeyteen valmistui tämä menninkäispaita. Paidan valmistus alkoi ripeästi, kudoin tätä samalla kun pakkasin laatikoita ja suunnittelin tulevaa. Sitten tuli uhkia; näytti että lanka loppuis ja että paidasta tulisi mörvelö. Työkaverien mielestä tuotos haisikin pahalle (vaikka mun mielestä silkki tuoksuu luksukselle...), joten näissä kai syytä riittämiin kun paita jäi lojumaan korin pohjalle. Tänään vapaapäivän kunniaksi kaivoin tekeleen kopasta ja rupesin hommiin. Nyt se on valmis ja siitä tulikin kaikkien kommervenkkien jälkeen sopiva ja kiva käyttöneule. Eikä kutita topinkaan päällä, joten sopii jo nyt käytettäväksi.

Kattelin ohjeeseen osviittaa muutamasta Modalehden mallista, joiden tiheys täsmäsi. Oon vaan aika lanteikas ihminen, joten saan aina lisäillä silmukoita aloitukseen ja kaventaa aika jyrkästi vyötärölle. Sovittamalla tiheästi sain koon sopivaksi. Tää on tehty ihan alhaalta ylöspäin. Kun lankaa kului uhkaavasti, jouduin kikkailemaan hihojen kanssa. Tein hihat ensin lyhyinä ja liitin vartalokappaleeseen raglankavennuksia varten. Sitten jatkoin hihoja lopuksi ajatuksena tehdä niin pitkät kuin lankaa riittää. Lopulta lankaa jäi kuitenkin vielä yksi kerä ylitsekin. Paitaan piti tulla syvä halkio kaula-aukkoon, mutta siinäkin tuli pientä muutosta käsikirjoitukseen. Koska olen huono purkamaan, päätin kokeilla miltä näyttää epäonnistuneen halkion muuttaminen tollaseksi "keyhole" jutskaksi. Kyllä se toimii, joten vältyin purkamiselta.

Koska paita siis haisee pahalta lähipiirin mielestä ja värjäsi bambupuikotkin ihan vihreiksi, iskin sen pesukoneeseen (ihan hellään pesuun). Katsotaan onko se vielä sopiva ja toimiva sieltä tultuaan. On mulla sitten ainakin kuvat paidasta, jos koneesta tulee ulos vain sammaleinen möykky...