Kauhean pimeetä. Parasta aikaa kääriytyä huopaan kotisohvalle ja neuloa. Ja ottaa glögimuki käteen.

Kuvassa päällä loppukesästä ompelemani siilihuppari. Ensimmäinen saumurikokeiluni ikinä, ja ihan mukavasti onnistui. Siilikangasta ajattelin ensin kummitytölleni, mutta neiti viisivee ilmoitti heti, ettei se ole oikein hänen tyylistään :D Ja minä kun ihastuin kuosiin heti. Kangas on ostettu jostain kangastukusta Lahden ja Hollolan väliltä; nimi ei jäänyt muistiin, kun oikeasti pysähdyin naapurissa olevan kirpparin antia tarkastamaan ;) Hupussa vuorina tummanpunaista trikoota ja hihansuissa ruskeat resorit. Ohje huppariin joka tyypin kaavakirjasta.

Kaamosta torjumaan ollut pakko virittää erinäisiä valonlähteitä, vaikkei adventtiaika vielä ihan olekaan. Varsinaiset joulukoristukset odottelevat vielä vuoroaan, mutta kukkavalot tunnelmoivat jo makuuhuoneessa ja kynttilöitä palaa päivittäin pimeää karkottamassa.

 

Tammikuun puolivälissä valmistunut Amelia pääsi vihdoin julkaisuun. Kaverikseen se sai uuden kesämekkoni, Mairen.

Kuvia "ei niin kesäisistä tunnelmista", viikonloppuna puhalsi kylmät tuulet...

 

AMELIA-neuletakki

(Ravelryssa)

Ohje: Laura Chau, Knitty talvi -08

Lanka: Gedifra extra soft merino, 450 g

Koko: S

puikot: 4.0 ja 4.5 mm

muuta: 8 pientä nappia

 

 

MAIRE -kesähelmat

Kaavat: joka tyypin kaavakirjasta

omin sovelluksin

Kangas: Eurokankaan palalaarista

muuta: vetoketju toisessa sivussa

 

 

 

 

Amelia on ollut valmistuttuaan erittäin ahkerassa käytössä. Se on täydellisesti istuva perusneuletakki, joka on kaiken lisäksi niin pehmeä, ettei kutittele topinkaan päällä. Lanka oli uusi tuttavuus, pehmeää ja kauniisti neuloutuvaa, mutta harmikseni myös melko helposti nyppyyntyvää. Nyt jo helmassa ja hihansuissa nyppyjä on selvästi havaittavaissa.

Tykkään tässä takissa kaikesta; tumma teräksenharmaa väri sopii moneen vaatteeseen ja takki on ohut, lämmin ja kevyt päällä. Neuloin takin ihan ohjeen mukaan, mutta jälleen kerran lisäsin reippaasti pituutta sekä vartalo-osaan, että helmaan. Halusin napituksen alemmaksi, joten lisäsin nappeja ohjeen suositusta enemmän. Neuletakki tehtiin kokonaan pyörönä, joten saumat loistivat taas poissaolollaan. Saumattomuuden lisäksi kierretyt silmukat joustinneuleissa tekevät takista viimeistellymmän näköisen. Ohjeessahan ei ollut minkäänlaisia vartalomuotoiluja, muotoilut saadaan aikaan noiden joustinneuleiden avulla. Suosittelen, nopea tekoinen ja erittäin käyttökelpoinen!

Huomasin kuvissa, että takin helmat näyttäisivät olevan eri tasolla. Oikeasti ne on ihan samanmittaset, oon varmaan nykinyt niitä tossa kuvausten aikana. seliseli.

Maire-kesämekkoonkin olen enemmän kuin tyytyväinen. Juuri sellainen perusvaate hellekesään (sellainenhan saadaan tänä vuonna!), kun halusinkin. Kaavat on sovellettu joka tyypin kaavakirjasta. Yläosa on kirjan perusyläosan kaava, avarsin vain kaula-aukkoa hieman lisää. Ohjeesta poiketen tein yläosaan vuorin samasta kankaasta, ettei se jäisi liian ohueksi ja ryhdittömäksi. Helmaosa on muokattu kirjan ohjeella alaosan kaavasta. Ohjeessa vetoketju oli sijoitettu hameen taakse, mutta halusin sen tulevan kainalosta alas sivusaumaan. Nyt se on käden alla sopivasti piilossa ;) Vetoketju asettui jo kohtalaisen siististi, mutta vieläkin siinä olisi parantamisen varaa.  Kaula-aukkoon lisäsin lopuksi pienen rypytyksen venytetyn kuminauhan pätkän avulla.

Nyt alan odotella räntäsateen loppumista ja kevään tuloa ihan tosissaan!

Anni esitteli vähän aikaa sitten hauskan tunikan vanhasta verhostani tehtynä. Minä tietenkin haluamaan samanlaista kun kerran toinen verhonpuolikas jäi minun kangaskaappiini. Samana päivänä kolahti luukusta Anttilan tarjouslehti ja sieltä tämä kangas hyppäsi heti esiin, syrjäytti edellisen kangasehdokkaan ja pakotti minut polkemaan työmatkalla ostoksille.

Eilen aloitin sitten ompelun ja nyt tunika on tässä! Ja se on ihana! Tykkään kaikesta hulluna; kankaan kuviosta, väristä ja ryhdistä sekä tunikan mallista ja istuvuudesta. Ensin tosin sain pettyä hieman, sillä valmis tuotos ei laskeutunutkaan kauniisti vaan pönkötti ja muistutti telttaa. Sitten tikkasin yläosan vekit reilun 10 cm matkalta kiinni ja nyt tunika on mielestäni väljä muttei telttamainen päälläni. Ja pesukin latistaa toivottavasti pientä jäykkyyttä kankaasta pois. Kun äsken pukeuduin tähän alkoivat lastenlaulut soimaan päässä ;) Kai tässä on jotain täti Monikan -tyyliä :)

Ja vaikka näytänkin tämän kanssa Jaana 12-veeltä, on tässä kuitenkin syksyn ykkösvaate sukkisten ja saappaiden sekä farkkujen pariksi!

Hääjärjestelyahdistus alkaa jo helpottaa, nyt on polttarit pidetty ja mekko valmiina :) Eiköhän tässä selvitä hienosti!

Polttarit oli viikonloppuna ja enpä olekaan hurjemmissa ollut. Meidän rämäpäinen (raskaana oleva) morsian pisti meinaan mönkijällä vanhan ladon halki, poikki ja pinoon vetämällä täyttä vauhtia päin. Laudat lenteli ja lasi helisi, ja ladosta kuului kiukkuisesti; se ei kääntynyt! Tilanne oli kamala, mutta onneksi siitä selvittiin mustalla silmällä (kyllähän se vaalenee kahdessa viikossa, eikö..?) ja turvonneella ranteella. Morsian ei pienestä hätkähdä ja masuasukki on kunnossa, mutta empä uskalla enää mönkijöihin kajota! Ja laskua hajotetusta ladosta ei ole vielä saatu...
Loppuilta ja yö ja aamu sujuivat mukavammissa merkeissä ja hauskaa oli!

Mekon sain valmiiksi äsken ja äkkiä muutama kuva tänne. Toivon, että saan häissä otettua paremman kuvan. Vetoketju ei onnistunut  mitenkään kauhean  hyvin, vaikka harsin ja neulasin hulluna. Mutta en jäänyt sitä itkemään ja muuten mekosta tuli kiva. Morsiussatiinin ompelu sujui yllättävän helposti ja mikä positiivista, se ei tunnu rypistyvän millään! Helmaa varten ostamani pitsi ei riittänyt, joten jouduin ostamaan erilaista. Enhän mä ostohetkellä tajunnut, että kellohelmainen hame syö 5 m pitsiä helmaan. No nyt tiedän:)

Mekon yksityiskohtia on morsiuspitsistä tehty irtovyö.Sen voi kiinnittää joko niin, että satiinirusetti tulee eteen koristeeksi tai niin, että rusetti on takana. Tällöin pitsi on ikäänkuin vyötärökaitale. Toinen yksityiskohta on samasta pitsistä vuoriin kiinnitetty ruusu, joka pilkistää kivasti kaula-aukosta.

Huomenna on tulossa vieraita ja pitäisi tiskata vuoret pois, siivota, korjata pyykit kuivumasta, käydä kaupassa ja niin edespäin. Mutta mitä tekee Jaana? No ompelee taas ihan hurmiossa kaasonmekkoaan. Ja yrittää päästä samaan lopputulokseen kuin edelliskerralla. Kiitos muuten kaikille kommenteista! Niitä oli ihana lukea, hienoa saada tukea ompelutielle!

Tilanne noin klo. 14 iltapäivällä oli tällainen. Kankaat leviteltyinä pitkin lattiaa ja homma alkaa. Mekon olis tarkotus olla aika identtinen edelliseen, mutta vähän pistetään pitsiä piristeeksi. Leveästä pitsistä olisi tulossa leveä vyö ja ohut pitsi tulee helmaan pilkottamaan. Kangas morsiussatiinia, vuori vuorikangasta (pirkaleen liukasta!) ja leveä pitsi morsiuspitsiä (pirkaleen kallista!) ja ohut pitsi halpalaarista :) Väri on viininpunainen, salama vääristää sen aika jouluiseksi.

Otsikossa on se kaikki!!! Mä oon ihan ite ommellu tän ja olen älyttömän ylpeä siitä! Just niinku Soile kirjotti, jos onnistuu, saa hehkuttaa!


Tässä on aika paljon kohdallaan. Kankaasta tykkään kovasti. Malliltaan tämä on juuri sellainen mitä olen kuukausitolkulla kaupasta hakenutkin ja istuvuudeltaan just mun kokoinen! Toki parannettavaa ompelutaidoissa löytyy, mutta lopputulos on silti paljon siistimpi kun odotin. Ja ylpeyttä omasta tekeleestään lisää vielä se, että se on rakennettu oman mielikuvan pohjalta ja vain yläosa (rintojen alle asti) on kaavasta. Mä haluaisin näitä samanlaisia nyt myös keltaisesta pikkuruutuisesta kankaasta, ja oliivinvihreästä silkistä sekä jostain ihanasta vanhannäköisestä ruusukankaasta :)
 
Ompeluprosessi oli hauskaa ja jännää. Tärisevin käsin leikkelin kankaat ja aloitin ompelun. Silitysrauta puhisi kuumana ja harsinneula viuhui. Halusin tehdä huolella joka vaiheen, ja sovittaa usein, että saan oikean kokoisen lopputuloksen. Rinnanalusten laskokset ja vetoketjunkin ompelin ensin käsin kiinni, jotta sain sovitettua ne oikean kokoisiksi ennen varsinaista ompelua. Yllätyin siitä miten hyvin sain ton vetoketjunkin asettumaan. Kangas on Eurokankaan palalaarista, topin vuori lakanakangasta ja takana on piilovetoketju. Hintaa kertyi yhteensä 18 e (kangasta jäi tosin melko reilusti yli).

Tämä mekkohan toimii tosiaan harjoituskappaleena kaasonmekolle ja toivottavasti onnistun silloinkin yhtä hyvin. Harjoitusversion tekeminen kannatti, nyt osaan varautua moneen asiaan jo ennalta. Montaa muutosta en kaasonmekkoon tee, hankin vain ohuempaa ja liukkaampaa vuorikangasta ja ostan pidemmän vetoketjun, jotta mekon päällepukeminen ja -riisuminen helpottuu. Ja nyt, musiikki soimaan ja tanssit pystyyn!!!